Matka alkoi aamulla Guangzhousta, josta matkustimme linja-autolla Macaulle odottamaan lentoa Vietnamiin. Meillä oli päivä aikaa tutustua Macauhun ja sen kasinoihin. Macaun kasinoiden yhteenlaskettu liikevaihto on kuulemma suurempi kuin Las Vegasin kasinoiden. Päiväsaikaan Macau ei ole erikoisen näköinen, mutta illalla kasinoiden ulkovalot sytytetään ja maisema on enemmän Las Vegasin oloinen.
Mannerkiinassa uhkapelit ovat kiellettyjä, joten kiinalaiset tulevat Macaulle pelaamaan rahansa. Kasinot ovat isoja ja hienoa rakennuksia. Panokset olivat osassa pöytyiä kiinalaisittain korkeita, yli 100 euroa. Kiinalaiset tarvitsevat viisumin päästäkseen Macaulle, poikkeuksena mikäli he käyttävät Macauta vain läpikulku paikkana toiseen maahan. Kiinalainen ystävämme ei siis tarvinnut viisumia, koska hänellä oli näyttää lentolippu Vietnamiin.
Macaulla nukuimme yhden yön lentokentällä ja lensimme seuraavana aamuna Ho Chi Minhin, Vietnamiin.
Vietnam
Vietnamilaiset heittävät kaikki jätteensä maahan tai veteen. Koko Vietnam on erittäin likainen ja kaikkialla luonnossa näkee roskia levällään. Uimarannalla ollessamme vietnamilainen ystävämme ihmetteli miksi keräämme roskamme roskapusseihin ja viemme mukanamme.
Roskaamisen lisäksi paikallisiin tapoihin kuuluu huijaaminen, valehtelu ja varastaminen. Kaikki pitää varmistaa kahteen kertaa ja kehenkään ei pidä luottaa.
Halpoja päivämatkoja ostaessa ei voi tietää mitä saa. Meillä kävi hyvä tuuri, mutta kuulimme että osalta turisteista oli pyydetty päivämatkoista jopa nelinkertaisia hintoja meihin verrattuna. Hotelleihin ei uskaltanut jättää rahaa tai arvoesineitä, sillä hotellin henkilökunta saattoi käydä varkaissa.
Ho Chi Minh
Ho Chi Minh tunnettiin aikaisemmin nimellä Saigon. Se on kuitenkin uudelleen nimetty Vietnamin vapauttajana pidetyn miehen mukaan.
Parasta nähtävää Ho Chi Minhin ympärillä on Mekong delta, jonne järjestetään kohtuu hintaisia matkoja Ho Chi Minhistä. Maksoimme kahden päivän matkasta reippaat 20 USA:n dollaria. Mekong deltalla pääsee ihmettelemään kaikkein köyhimpiä ihmisiä, jotka elävät alle dollarilla päivässä ja elävät veneessään.
Olimme myös yhden yön Vung Taun saarella Ho Chi Minhistä noin 3 tunnin ajomatkan päässä. Saarella on muuten hienot uimarannat, mutta ne ovat todella likaiset. Meri oli täynnä muovipusseja ja muuta jätettä. Saaren paras ja ainoa nähtävyys on parikymmentä metrinen Jeesuspatsas, jonka hartioille pääsee kiipeämään. Patsaan portaat olivat ahtaat, pahimmillaan vain noin puoli metriä leveät ja ihmisiä liikkui sekä ylös että alas.
Ho Chi Minhistä pääsee myös katselemaan Vietnamin sodan aikaisia tunneleita. Tunneleihin pääsee myös kulkemaan jonkin matkaa.
Hue
Ho Chi Minhistä jatkoimme junalla pohjoisemmaksi. Huen kaupunkiin. Huessa on vanha kiinalaistyylinen keisarin palatsi. Palatsi muistutti Pekingin kiellettyä kaupunkia, mutta oli aidomman oloinen ja viihtyisämpi. Osa rakennuksissa oli melko huono kuntoisia ja osa oli ilmeisesti rakennettu (melkein) kokonaan uudestaan.
Myös Huesta järjestetään matkoja sodan aikaisiin tunneleihin. Huen tunnelit olivat tarkoitettu asumis ja pommisuoja käyttöön, joten ne olivat suurempia kuin Ho Chi Minhin taisteluihin käytetyt tunnelit. Pidin Huen tunneleista kaikin puolin enemmän kuin Ho Chi Minhin tunneleista.
Tunneleita ja Palatsia lukuunottamatta kaupungissa ei ollut nähtävää ja koko matkaryhmää alkoi vituttamaan Vietnam ja vietnamilaiset. Huijaaminen tuntui paheneman mitä pohjoisemmaksi kuljimme.
Hanoi
Huesta meninne jälleen junalla Hanoihin, joka on Vietnamin pääkaupunki. Hanoi oli kaikista kolmesta kaupungista huonoin kokemus. Jo saapuessamme keskellä yötä kaupunkiin taksi yritti huijata meitä viemellä meidät väärään osoitteeseen. Lopulta taksi kuitenkin ajoi meidät oikeaan paikkaan, mutta vaati rahaa koko matkalta. Emme tietenkään suostuneet ja taksi olisi lähtenyt karkuun tavaroidemme kanssa, mutta onneksi minä olin vielä auton kyydissä ja kuski pysäytti pari metriä ajettuaan. Jouduimme heittämään tavaramme taksista itse ulos ennenkuin päästimme kuljettajan jatkamaan matkaansa. Matksoimme matkasta kuitenkin kohtuulliseksi arvioivamme summan 50 000 Dongia.
Seuraavana päivä olimme ostamassa junalippuja takaisin Kiinaan ja jouduimme käyttämään kiireemme vuoksi jälleen taksia. Taksi ajoi luonnollisesti harhaan ja jouduimme taas jättämään vihaisen taksikuskin taaksemme. Onneksi kuitenkin ehdimme saamaan liput ajoissa. Lippu Hanoista Nanningiin, Kiinaan maksoi 340 000 Dongia kappaleelta.
En pysty suosittelemaan Vietnamia, enkä varsinkaan Pohjois-Vietnamia kenellekkään. Jos Vietnamiin väkisin haluaa mennä, niin kannattaa pysytellä Ho Chi Minhissä ja sielläkin vain korkeintaan viikon ajan. Meidän 10 päivää Vietnamissa oli aivan liikaa.
Takasin Kiinassa
Dali
Matkustettuamme kolme yötä junassa saavuimme Daliin, yhteen Kiinan kauneimmista paikoista. Dali on myös Kiinan pahimpi turistirysiä. Dalin pääasiallinen nähtävyys on Dalin vanhakaupunki, joka on rakennettu kiinalaiseen tyyliin ja on muurien ympäröimä. Vanha kaupungin pääkaudut ovat täynnä rihkamaliikkeitä ja ravintoloita.
Vuokrasimme minibussin ja kävimme katsomassa läheisen järven rannoilla olevia kyliä. Bussikuljettaja olisi halunnut viedä meidät jokaiselle maksulliselle nähtävyydelle, mutta lopulta hän ymmärsi että emme halua maksaa siitä minkä voi nähdä myös ilmaiseksi. Lippujen hinnat eri paikkoihin olivat huimat, yli 100 Yuania kappaleelta eli noin 10 Euroa.
Toisena Dali päivänä italialainen, kiinalainen ja suomalainen lähtivät seuraan matkakohteeseensä, mutta minä ja puolalainen jäimme Daliin vielä päiväksi.
Lähdimme illalla käymään länsimaalaisten omistamassa baarissa vanhassa kaupungissa. Ilta oli hauskin koko matkan aikana. Baarista sai halpaa olutta, tatuointeja tehtiin pimeässä takanurkan pöydässä, kannabista ei saanut polttaa sisällä poliisien takia, naisia sai tarvittaessa ostaa, eikä henkilökunnasta varmaan kukaan ollut täysin selvinpäin. Ainoa asia joka estää minua käymästä Dalissa useammin on etäsyys, matka kestää junalla 27 tuntia + 4 bussissa.
