Vietnam ja Dali

Kävin neljän muun opiskelijan kanssa matkalla Vietnamissa ja Dalissa. Matkakumppanit olivat Suomesta, Puolasta, Italiasta ja Kiinasta.
Matka alkoi aamulla Guangzhousta, josta matkustimme linja-autolla Macaulle odottamaan lentoa Vietnamiin. Meillä oli päivä aikaa tutustua Macauhun ja sen kasinoihin. Macaun kasinoiden yhteenlaskettu liikevaihto on kuulemma suurempi kuin Las Vegasin kasinoiden. Päiväsaikaan Macau ei ole erikoisen näköinen, mutta illalla kasinoiden ulkovalot sytytetään ja maisema on enemmän Las Vegasin oloinen.
Mannerkiinassa uhkapelit ovat kiellettyjä, joten kiinalaiset tulevat Macaulle pelaamaan rahansa. Kasinot ovat isoja ja hienoa rakennuksia. Panokset olivat osassa pöytyiä kiinalaisittain korkeita, yli 100 euroa. Kiinalaiset tarvitsevat viisumin päästäkseen Macaulle, poikkeuksena mikäli he käyttävät Macauta vain läpikulku paikkana toiseen maahan. Kiinalainen ystävämme ei siis tarvinnut viisumia, koska hänellä oli näyttää lentolippu Vietnamiin.
Macaulla nukuimme yhden yön lentokentällä ja lensimme seuraavana aamuna Ho Chi Minhin, Vietnamiin.

Vietnam
Vietnamilaiset heittävät kaikki jätteensä maahan tai veteen. Koko Vietnam on erittäin likainen ja kaikkialla luonnossa näkee roskia levällään. Uimarannalla ollessamme vietnamilainen ystävämme ihmetteli miksi keräämme roskamme roskapusseihin ja viemme mukanamme.
Roskaamisen lisäksi paikallisiin tapoihin kuuluu huijaaminen, valehtelu ja varastaminen. Kaikki pitää varmistaa kahteen kertaa ja kehenkään ei pidä luottaa.
Halpoja päivämatkoja ostaessa ei voi tietää mitä saa. Meillä kävi hyvä tuuri, mutta kuulimme että osalta turisteista oli pyydetty päivämatkoista jopa nelinkertaisia hintoja meihin verrattuna. Hotelleihin ei uskaltanut jättää rahaa tai arvoesineitä, sillä hotellin henkilökunta saattoi käydä varkaissa.

Ho Chi Minh
Ho Chi Minh tunnettiin aikaisemmin nimellä Saigon. Se on kuitenkin uudelleen nimetty Vietnamin vapauttajana pidetyn miehen mukaan.
Parasta nähtävää Ho Chi Minhin ympärillä on Mekong delta, jonne järjestetään kohtuu hintaisia matkoja Ho Chi Minhistä. Maksoimme kahden päivän matkasta reippaat 20 USA:n dollaria. Mekong deltalla pääsee ihmettelemään kaikkein köyhimpiä ihmisiä, jotka elävät alle dollarilla päivässä ja elävät veneessään.
Olimme myös yhden yön Vung Taun saarella Ho Chi Minhistä noin 3 tunnin ajomatkan päässä. Saarella on muuten hienot uimarannat, mutta ne ovat todella likaiset. Meri oli täynnä muovipusseja ja muuta jätettä. Saaren paras ja ainoa nähtävyys on parikymmentä metrinen Jeesuspatsas, jonka hartioille pääsee kiipeämään. Patsaan portaat olivat ahtaat, pahimmillaan vain noin puoli metriä leveät ja ihmisiä liikkui sekä ylös että alas.
Ho Chi Minhistä pääsee myös katselemaan Vietnamin sodan aikaisia tunneleita. Tunneleihin pääsee myös kulkemaan jonkin matkaa.

Hue
Ho Chi Minhistä jatkoimme junalla pohjoisemmaksi. Huen kaupunkiin. Huessa on vanha kiinalaistyylinen keisarin palatsi. Palatsi muistutti Pekingin kiellettyä kaupunkia, mutta oli aidomman oloinen ja viihtyisämpi. Osa rakennuksissa oli melko huono kuntoisia ja osa oli ilmeisesti rakennettu (melkein) kokonaan uudestaan.
Myös Huesta järjestetään matkoja sodan aikaisiin tunneleihin. Huen tunnelit olivat tarkoitettu asumis ja pommisuoja käyttöön, joten ne olivat suurempia kuin Ho Chi Minhin taisteluihin käytetyt tunnelit. Pidin Huen tunneleista kaikin puolin enemmän kuin Ho Chi Minhin tunneleista.
Tunneleita ja Palatsia lukuunottamatta kaupungissa ei ollut nähtävää ja koko matkaryhmää alkoi vituttamaan Vietnam ja vietnamilaiset. Huijaaminen tuntui paheneman mitä pohjoisemmaksi kuljimme.

Hanoi
Huesta meninne jälleen junalla Hanoihin, joka on Vietnamin pääkaupunki. Hanoi oli kaikista kolmesta kaupungista huonoin kokemus. Jo saapuessamme keskellä yötä kaupunkiin taksi yritti huijata meitä viemellä meidät väärään osoitteeseen. Lopulta taksi kuitenkin ajoi meidät oikeaan paikkaan, mutta vaati rahaa koko matkalta. Emme tietenkään suostuneet ja taksi olisi lähtenyt karkuun tavaroidemme kanssa, mutta onneksi minä olin vielä auton kyydissä ja kuski pysäytti pari metriä ajettuaan. Jouduimme heittämään tavaramme taksista itse ulos ennenkuin päästimme kuljettajan jatkamaan matkaansa. Matksoimme matkasta kuitenkin kohtuulliseksi arvioivamme summan 50 000 Dongia.
Seuraavana päivä olimme ostamassa junalippuja takaisin Kiinaan ja jouduimme käyttämään kiireemme vuoksi jälleen taksia. Taksi ajoi luonnollisesti harhaan ja jouduimme taas jättämään vihaisen taksikuskin taaksemme. Onneksi kuitenkin ehdimme saamaan liput ajoissa. Lippu Hanoista Nanningiin, Kiinaan maksoi 340 000 Dongia kappaleelta.
En pysty suosittelemaan Vietnamia, enkä varsinkaan Pohjois-Vietnamia kenellekkään. Jos Vietnamiin väkisin haluaa mennä, niin kannattaa pysytellä Ho Chi Minhissä ja sielläkin vain korkeintaan viikon ajan. Meidän 10 päivää Vietnamissa oli aivan liikaa.

Takasin Kiinassa

Dali
Matkustettuamme kolme yötä junassa saavuimme Daliin, yhteen Kiinan kauneimmista paikoista. Dali on myös Kiinan pahimpi turistirysiä. Dalin pääasiallinen nähtävyys on Dalin vanhakaupunki, joka on rakennettu kiinalaiseen tyyliin ja on muurien ympäröimä. Vanha kaupungin pääkaudut ovat täynnä rihkamaliikkeitä ja ravintoloita.
Vuokrasimme minibussin ja kävimme katsomassa läheisen järven rannoilla olevia kyliä. Bussikuljettaja olisi halunnut viedä meidät jokaiselle maksulliselle nähtävyydelle, mutta lopulta hän ymmärsi että emme halua maksaa siitä minkä voi nähdä myös ilmaiseksi. Lippujen hinnat eri paikkoihin olivat huimat, yli 100 Yuania kappaleelta eli noin 10 Euroa.
Toisena Dali päivänä italialainen, kiinalainen ja suomalainen lähtivät seuraan matkakohteeseensä, mutta minä ja puolalainen jäimme Daliin vielä päiväksi.
Lähdimme illalla käymään länsimaalaisten omistamassa baarissa vanhassa kaupungissa. Ilta oli hauskin koko matkan aikana. Baarista sai halpaa olutta, tatuointeja tehtiin pimeässä takanurkan pöydässä, kannabista ei saanut polttaa sisällä poliisien takia, naisia sai tarvittaessa ostaa, eikä henkilökunnasta varmaan kukaan ollut täysin selvinpäin. Ainoa asia joka estää minua käymästä Dalissa useammin on etäsyys, matka kestää junalla 27 tuntia + 4 bussissa.

Tuomas tuli käymään suunnitellusti joulun jälkeen ja meidän oli tarkoitus käydä Hong Kongissa, mutta matka peruuntui ripulini takia. Onneksi sain mahani kuntoon ja pääsimme käymään Pekingissä. Pekingin reissu ei ollut täydellinen onnistuminen, sillä reissumme aikana oli kylmintä 60 vuoteen ja pahin lumimyrsky 40 vuoteen. Pakkasta oli noin 15 astetta ja lunta tuli reilu 10 senttia. Ilman teki ilkeäksi kova tuuli, joka sai sään tuntumaan kylmemmältä.
Kiinalaisilla on jännä tapa tehdä kaikki ulkolattiapinnat liukkaista kaakeleista. Jopa kesäisin on välillä vaikea pysyä pystyssä esimerkiksi Kielletyssä kaupungissa ja metro asemilla. Talvella lumi ja jää pahentavat tilannetta vielä entisestään. Olympiastadionin metroaseman ulkorappuset on tehty marmorista, eikä niitä pystynyt kiipeämään muutoin kuin pitämällä kaksin käsin kaiteesta kiinni. En ymmärrä kuinka kiinalaiset itse viitsivät kulkea moisilla pinnoilla.
Tarkoituksemma oli käydä katsomassa Kiinan muuria, mutta reissu peruuntui huonon sään takia. Peruuntuminen saattoi olla tosin puhtaasti positiivinen asia sillä muuri sijaitsee vuorien harjoilla ja on kesäisinkin melko vaikea kulkuinen. Todennäköisesti jompikumpi olisi kaatunut ja kolonut itsensä muurilla.
Maon mauseleumi oli suljettu vuoden insimmäisinä päivinä, joten sinne emme päässett, mutta kieletyssä kaupungissa kävimme. Kielletyssä kaupungissa ei ollut yhtä pahaa tungosta kuin kesällä, mutta yllättävän paljon kiinalaisia sinne li vaivautunut tulemaan kelistä huolimatta.
Suurimman osan Pekingin matkasta vietimme kuitenkin hostellissa ja sen vieressä olevalla ostoskadulla. Ostoskadun kaupoissa oli lämpimämpi kuin hostellissa.
Pekingin reissun jälkeen kävimme Tuomaksen kanssa ostamassa hänelle puvun ja hieman elektroniikka ja vaatteita. Löysimme melko edullisen elektroniikka myymälän, jossa oli piraatti tietokoneita ja puhelimia. Osa piraattikannettavista vaikutti ulkoisesti yhtä laadukkailta kuin aidotkin ja ajattelin, että voisin ostaa itselleni ThinkPadin ennen kotiin lähtöä. Hintaa piraateilla oli alle puolet aitojen hinnasta.
Vaatteita kävimme katsomassa eräällä ostoskadulla Chang Shou Lu metroaseman vieressä. Halvimmillaan farkut sai ostettua 40 Yuanilla eli 4 eurolla. Saa nähdä kuinka kauan housut kestävät käytössä.
Tuomas lähti eilen lentokentällä ja lähetti teksiviestin, että hänet oli ajettu keskellä yötä lentokentältä ulos ja yritetty väkisin kaupata 200 euron hotellihuonetta. Kiinalaiset olivat kuitenkin antaneet periksi ja Tuomas pääsi takaisin terminaaliin odottamaan konettaan. Kiinalaiset olivat yrittäneet käyttää kylmää säätä avukseen hotellin täyttämisessä.

Joulu

Joulu tuli ja meni, mutta sitä ei täällä oikein huomannut. Kiinalaiset olivat järjestäneet ostoskeskukselle joulujuhlan, jota varten oli tuotu jostakin festarilava. En katsonut tarkemmin minkäläisia esityksiä lavalla oli, mutta ainakin rock-henkistä tanssia ja laulantaa oli.
Minä nautin jouluaterian muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa venäläisessä ravintolassa. Ravintola ei ollut erityisen hyvä, mutta sitäkin kalliimpi. Omat ruokani maksoivat 200 Yuania joka on yli viisi kertaa enemmän kuin normaalissa kiinalaisessa ravintolassa.
Joulupäivänä kävimme yliopistosaaren yökerhossa(Salad). Saladissa oli melko paljon porukkaa. Illan teema oli kuulemma joulu, mutta sitä huomannut muuten kuin muutaman kiinalaisen käyttämistä tonttulakeista.
Eilen parantelin joulun jälkeistä krapulaa, ja onnistuin saamaan ripulin. Viime yönä piti herätä tunnin välein käymään vessassa. Kerran myös oksensin, joka auttoi hetkeksi mahakipuun. Ensimmäinen kunnon ripuli koko kiinassa olo aikana. Kuumettakin oli aamulla 38 astetta. Toivottavasti paranen nopeasti, sillä Tuomas on tulossa suomesta tänään tänne. Pitäisi olla 2 seuraavaa viikko käytännössä koko ajan menossa joten sairastelulle ei ole aikaa.

Kävin sunnuntaina kiinalaisen tytön kutsumana opiskelijakonsertissa, jossa soitettiin kiinalaisilla soittimilla. Konsertin järjestejät tietysti huomasivat valkoihoisen katsomosta ja kuuluttivat minut lavalle estelyistäni huolimatta. "Pääsin" lavalle tanssimaan ja laulamaan kiinalaisen musiikin opettajan kanssa. Yleisöä oli 50-100 henkiä. En taida vähään aikaan mennä uudestaan konserttiin.
Asuntoasia ratkesi ja joudun maksamaan vuokraa 930 Yuania kuussa. Vuokra peritään takautuvasti, joten joudun maksamaan sen syyskuusta asti. Omaa huonetta en raaski ottaa, sillä se maksaisi tuplasti. Pitää vain yrittää kestää vietnamilaista samassa huoneessa. Hän tykkää pitää ovia auki samalla kun ilmastointi on päällä. Kämppis tykkää myös kuunnella musiikkia keskellä yötä tietokoneeltaan.
Maanantaina alkoi uusi kurssi, bisneskiina. Siinä tarkoituksena olisi oppia liike-elämässä tarvittavaa sanastoa. Viikkotunteja on 4, eli kurssilla on melko kova osuus kokonaisopetuksesta jota on 12 tuntia. Kurssi on lähtenyt vähän hitaasti käyntiin, mutta toivottavasti meno paranee. Opettajana toimii itsekkin Coco, joka on itsekkin opiskelija Guangzhoun Yliopistossa. Coco opiskelee kiinan opettamista vieraanakielenä.
Yhteensä kiinan opetusta on nyt siis 12 oppituntia viikossa ja lisäksi on yksi tunti Taijia maanantaisin. Muiden suomalaisten lähdetty on ollut pienoisia sopeutumis vaikeuksia brittiryhmään, sillä heidän opiskelutapansa on melkoisen paljon erilainen kuin suomalaisilla. Tunnilla oppii eniten se joka huutaa koviten ja saa opettajan huomion kiinnitettyä itseensä. Onneksi tunneilla ei yleensä ole kuin puolet porukasta paikalla. Yhteensä meitä on noin kymmenen henkeä, mutta en ole nähnyt kaikkia kertaakaan samassa luokassa vielä.
Lämpötila on tippunut nopeasti kymmenen asteen paikkeille. Alkuviikosta oli vielä yli 25 astetta, mutta eilen ja tänään on ollut 8-12 astetta lämmintä ulkona. Jouduin kaivamaan lämmityslaitteen taas esille kaapista. Lämmityslaitteet ovat kiellettyjä ja henkilökunta takavarikoi ne näkiessään, joten ne pitää piilottaa jos lähtee käymään jossakin.

Aloitus

Aloitan kirjoittamisen täällä, koska oman kotisivun paivittaminen usein on työlästä eikä kirjoiteltua tulisi siten kovin usein. Suuremmat kokonaisuudet laitan yhä kotisivulleni www.piipari.fi/blogi.
Eilen AsiaExchange yhtiön kautta tulleet suomalaiset lopettivat koulunsa ja tänään suurin osa lähti matkoihinsa. Loputkin lähtevät ensi viikolla.

Kävin aamulla kysymässä voisinko saada oman huoneen ja toimistolla eräs opettaja käski tulemaan iltapäivällä uudestaan. Menin toimistolle uudestaan ja sain kuulla että joudun sittenkin ehkä maksamaan vuokraa asunnostani, enkä lisäksi välttämättä saa omaa huonetta. Minun lähteä selvittämään asiaa Miss Cain toimistoon, mutta kiinalaiset piti eivät osanneet asentaa skanneria, joten asensin sen. Koska olin niin taitava että osasin asentaa skannerin, niin opettaja valitti että joku kiinalainen opiskelija oli rikkonut hänen tulostimensa(tai oikeastaan Miss Lin tulostimen, mutta se on jaettu molemmille). Asensin tulostimen uudestaan ja laitoin asetuksen kuntoon.
Atk-tukena toimimisen jälkeen kello olikin jo niin paljon, että en ehtinyt Cain toimistolle. Asunto asia venyy siis vähemmän yllättäen ensi viikolle.
Olimme Katrin kanssa britti ryhmässä opiskelemassa tänään ja totesimme britit aivan helvetin tyhmiksi. Samaa asiaa jankattiin koko tunti, eikä kirjassa päästy yhtään eteenpäin. Lisäksi britit valitsivat aikanaan huonomman kirjan kuin me ja nyt joudumme kärsimään siitäkin. Ensi viikolla alkaa bisneskiina ja odotan innolla millä tavalla britit onnistuvat pilaaman sen.